Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Archive for maaliskuu, 2015

Stressiä ruuasta

Sain eilen ohjelman, mitä pitäisi syödä. Olin laittanut ylös mitä syön ja parin päivän jälkeen tuli viesti, että juu, kiitos tämä riittää: syömiseni on ihan ”peestä”, kalorit täytyy tuplata!!!??? ja lopettaa napostelu. Oukkei, parin viikon ohjelma näytti ihan jees, mutta oikeasti määrä oli kyllä huikea, kuinkahan tässä käy?

Tuumasta toimeen, sunnuntaina oikein markettiin ja MAANANTAI-aamuna höyrystelin ja paistelin itselleni oikein kunnon eväät! Samalla yritin saada aamupalan syödyksi, normaalisti selviytyisin pitkälle iltaan tällä määrällä… Töissä takaraivossa oli kokoajan, että täytyy muistaa syödä ajoissa, normaalisti aina venyy pitkälle päivän puolelle.

Esikoinen soitti, että oli jäänyt bussikortti ja rahat kotiin, ystävällisenä lupasin viedä kotiin asti. KÄÄK, puhelin alkoi piippaamaan, ruokaa! ongelma oli vain, että ne minun ruuat oli siis töissä ja itse olin kotona! Nerokkaasti söin välipalan (sallitun) tässä  välissä, ettei tule liian pitkä väli. Yes, takaisin töihin ja alkoikin rumba, lopuksi söin hienot evääni lennossa, takki päällä, huivi kaulassa, mutta söin suurinpiirtein ajallaan.

Kotona oli ongelmia, kun olen tottunut napsimaan hedelmiä tai ottamaan banaanin mukaan autoon. Nyt täytyi vähän suunnitella ja pitää kädet kurissa! Hyvin sujui, paitsi että nyt iltapalan jälkeen pyörin sänkyyn, ei ole ainakaan tullut nälkä tänään! Vähän ruokastressiä, ennenkuin tästä tulee rutiini ja kroppa tottuu jatkuviin ruoka-orgioihin…

Hyvää seksiä

Sain facessa positiivisuushaasteen 7/7: olen melko varma naisellisesta tyylistäni. Punk ja Greenpeace -vaiheitten jälkeen olen meikannut samanlailla siis -ups! kolkyt vuotta. Pukeutunut hameisiin ja lompsinut korkokengillä. Hiukset ei ole enää niin leijonanharja kuin permis-vuosikymmenenä -luojan kiitos! Positiivista tässä on se, että tulen aina tasaisesti kymmenen vuoden välein muotiin tai ainakin vakuutan perheelle niin silmät suurina, kun kaivan vanhaa rakasta farkkutakkia esiin, siis sitä, mikä on koristeltu ”kimalteella”…

En omista verkkareita, ensimmäisen tuulipuvun ostin lapsen syntyessä ja muuttaessa keskustasta lähiöön ja vannoin, että poltan sen! Mutta en ole hennonut, kun se on hyvä mittari; vieläkin mahdun siihen! Joku sanoi kerran, kun ostin pienen television makkariin, että se tappaa seksin!? Väitän, että VERKKARIT. Onhan ne mukavat ja ainakin meidän teineillä on tosi kivan näköisiä verkkareita, mutta, mutta…

Kaikki kunnia mukavuudelle, mutta minun tapauksessa HYVÄ SEKSI menee mukavuuden edelle

Kaaos

Luin jostain, että kotisi on sielun tilasi. KÄÄK! Viiden hengen perheessä tähän vuodenaikaan on kaaos: talvikamat, kevätvermeet ym. suloisessa sekamelskassa kodinhoitohuoneessa. Uskomaton kamamäärä jo pelkästään jalkineista ja kaikkihan luonnollisesti laittaa kenkänsä hyllylle…Aamulla on kylmä ja päivällä lämmin, tuntuu, että aina menee lasten pukeutuminen pieleen. Ei auta, vaikka kuinka kyttäät säätiedotuksia, aurinko paistaa, mutta jäätävä tuuli…

Tapanani on marmattaa ja kerätä kamoja ympäri kotia.  Kersat makailee sohvalla ja siinä minä heilun edestakaisin ja marmatan, porukka varmaan sohvalla nauraa partaansa…mikä meni pieleen??? Liian lepsu kasvatus? Tunnustan, pahinta tässä on, että rakas aviomieheni harrastaa samaa, mutta ei marmata. Kerää kamoja tyylikkäästi hiljaa…

Ystäväni tuli yllättäen käymään, enkä ollut ehtinyt ”raivata”. Hänen ihana lause pysäytti, elämältähän tämä näyttää!!! AIVAN! Itse kasvaneena tip-top -kodissa olin imuroinut vaikutteeen, että myöskin minun pitäisi omassa kodissa pitää tällaista illuusiota yllä! Lapset ovat joskus neroja, minkä hemmetin takia niitä tusseja ja papereita pitäisi kerätä joka kerta, jos leikit jatkuu kohta.

Mieluummin kaaos kotona, kuin lapsille muistikuva niposta äidistä! Tuskin se sieluakaan kovasti haittaa…

Kostotoimenpiteitä

Palasin matkalta muutama päivä sitten yöllä ja olin ylpeä itsestäni, kun olin jo klo 11 kuntosalilla. Pirteänä töihin ja kas tietokone ei käynnistynyt. Hieno aurinkoinen päivä ja keräsin paperit kassiin ja ajattelin lähteä kotikoneelle. ja KAS, elisa pimeänä! Pikkuisen alkoi pipoa kiristämään…

Päivä meni kuitenkin ihan ok siivotessa ja pyykkiä pestessä. Seuraavana päivänä tietokone-expertin tullessa paikalle, sain annoksen tietokonekieltä -ymmärsin ainoastaan sen, että koneeni on Panda-kone, siis virusohjelman uhri. Yes! Kerrankin ei ollut minussa vika… kone kuntoon ja hommiin!

Päivällä ”kaapelimies” soitti, että on tulossa katsomaan linjoja. No, minä en kyllä ollut linjoilla: yritin olla asiantuntijan näköinen, kun sain selvityksen piuhoista ja sähköistä, jostain tuplakytkennöistä, käytiin sähkökaapilla jne. Minä, joka en ole ikinä laittanut edes lamppua kattoon -ja melko todennäköisesti en tule koskaan laittamaankaan…

Pyörremyrsky oli jälleen käynyt kotona, argggg! Taas kamojen raivausta, mutta tietsikat toimii taas! Jeps, pikkuhiljaa alkoi taas olemaan kartalla kaikkien aikatauluista, sähköposteista jne. Helpottaa…

Paitsi, että illalla 23 aikaan laittaessani pyykkejä kuivumaan, alkoi taas kiristään… pelikassi jääkiekkovarusteineen kuivumassa keskellä olohuonetta, toisen teinin kamat omassa huoneessa siistissä mytyssä lattialla -olin juuri siivonnut!!! Molempien aamu oli alkanut kasilta ja treenit loppui klo 21, silti!!!

Puhisin itsekseni ja sain VALTAVAA tyydytystä, kun jätin tiskit pöydälle (laitan aina koneen yöksi päälle), myös kaikkien jättämät iltapala-astiat!!! Puhisin vielä sänkyyn mennessä, että jätin sitten kaikki silleen. Isäntää nauratti, KOSTIT siis tiskeille…

PS. Aamulla nousin sängystä, tiskit oli nätisti koneessa, olisikohan ollut eräs nimeltämainitsematon perheenjäsen… (kiitos t; Marie 5v)

Voihan Minttu

Vuorokausi reissuun ja  keskimmäinen lapsi soitti hiihtokilpailuista valittaen huonoa oloa. Tunnin päästä pienimmäisen ope soitti, että voiko lapsen lähettää kotiin, kun valittaa huonoa oloa? jeps, sinne vaan jonon jatkoksi…

Piti aloittaa pakkaaminen, mutta rakas ystäväni soitti ja kysyi Lord of Dance-konserttiin. Pari ylimääräistä lippua olisi ylimääräisenä. No, tottakai! Kirjanpito kesken, kämppä siivoomatta, pakkaamatta… Mutta olipa huikea show -jälleen kerran. Laskettiin serkun kanssa, että ollaan nähty kyseinen ”steppi” ainakin neljä kertaa!

Tänään oli virhe mennä töihin, kun sieltä ei meinaa päästä pois. Oli kuitenkin lähdettävä, kun pienimmäinen soitti, että oli pudonnut aidalta kiville, eikä pysty kävelemään. Kääk, siis kurvaten koulun pihaan; ei onneksi mitään vakavampaa. Lapsi pomppi lumipenkassa, mutta äidin nähtyään alkoi konkata. Normisettiä…

Pakattuakin tuli rutiinilla, kateellisena ajattelin lukemaani artikkelia, jossa formulatähden vaimo oli mahtunut kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen vanhoihin farkkuihinsa. Meikäläisen synnytyksestä on seitsemän VUOTTA, mutta silti tuottaa tuskaa mahtua edes edellisen vuoden kevätvaatteisiin. Voihan Minttu -minkä teit!

Muista ostaa kahvia varastoon!

Kappas, aamulla olikin kahvi loppu. Join siis teetä ja ajattelin kieppaista kaupan kautta matkalla töihin. Tunti hyvää aikaa ennen palaverin alkua. Ilmeisesti en teellä ollutkaan herännyt, kun huomasin haettuani yhden varaosan ja kurvatessani kaupan pihaan, että olin unohtanut rahapussin kotiin! Olin siirtänyt sen niistä viidestä mukanani raahaamistani kasseista juuri siihen, mitä ajattelin tänä aamuna, etten tarvitsekaan…

Palaverissa onneksi kuppi kahvia ja sen jälkeen salille puoli tuntia myöhässä. AAH, kohta kahvia! Mutta lapsi soitti, että oli telonut itseänsä koulussa, eikä pääse kävelemään kunnolla. Siis tsekkaamaan lapsen tilanne, ei mitään pahempaa, takaisin töihin -syömään ja kahvia -ihanaa.

Iltapäivällä lähdin asioille ja kuinka ollakaan, tämä onnistuu vain minulta, rahapussi siis EDELLEEN kotona. Kotiin osa 2, lapset osa 2, (pienimmäinen soitti, että päätä särkee) tsekkaus ja rahapussi mukaan! Ihme kyllä,,,

Kuka juuri kehui edellisessä päivityksessä, kun on asiat niin hallinnassa?!?! Varsinkin, kun nyt oli sitten rahapussi mukana, mutta  tajusin kotiin tultaessani, ettei sitä  kahvia sittenkään saatu sieltä kaupasta haettua!

Logistiikka-ongelmia

Meidän perhe alkaa olla uusien haasteiden edessä, enää ei lähdetäkään pikaisesti mihinkään parin tunnin tai päivän sisällä. Pelit, treenit, karsinnat, kisat ja kokoajan muuttuvat treeniaikataulut menee perheen yhteisen ajan ohi. Monesti katson vain päivän ohjelman, koska tässä tapauksessa tieto lisää tuskaa…

Varsinkin, kun eräs nimeltä mainitsematon perheenjäsen, joka ei osallistu aikataulujen tms organisoimiseen, sopi, että poika vaihtaa loppukaudeksi peliryhmää. Juuri, kun olit tottunut johonkin tiettyyn päivä ja viikkorytmiin, logistiikkapalikka täytyy organisoida uudelleen, ei ihan kevyt homma! Nimeltämainitsemattoman perheenjäsenen kunniaksi on kyllä sanottava, että hoitaa kyllä haut, viennit, reissut, kun sanoo missä täytyy olla ja koska…

Minun kunniaksi täytyy sanoa, että pystyn organisoimaan monta päällekkäistä asiaa ja pitämään langat käsissä. Nimeltämainitsematon aina kehaiseekin, kuinka hyvä olen. Todellisuudessa olen niin helppo, kun menen aina samaan lankaan: vähän kuin kehaisee, järjestelen taas onnesta soikeana!!!