Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Archive for toukokuu, 2015

Hauva vai vauva

Jatkuvaan koira-kyselyyn tuskastuneena kysyin perheeltä eikö kukaan haluaisi ennemmin neljättä lasta? Ei olisi pitänyt, tuli lunta tupaan -rankasti! Rakas aviomieheni pakitti pari metriä mykistyneenä, sen sijaan teinit alkoivat yhteen ääneen purkautumaan, kuinka noloa on, kun on luokan vanhimmat vanhemmat! Omasta mielestäni olen hyvinkin nuorekas…

Sain myös todella nopean laskelman, minkä ikäinen olen, kun neljäs lapsi menee kouluun, saati pääsee ripille, ylioppilasjuhlat vietetäänkin sitten jo Koukkuniemessä…  KÄÄK! Se hyvä puoli olisi, että kutsuvieraat olisivat saman katon alla valmiina… No joo, se nyt oli vaan heitto, mutta koiraa ei oikein voi ottaa meidän perheeseen, kun ollaan niin pitkiä aikoja pois kotoa. Pari työnarkomaania, kolme harrastavaa lasta ja koira ei välttämättä ole kauhean hyvä yhdistelmä

Teinit heitti heti, että entäs pari työnarkomaania, kolme harrastavaa lasta ja VAUVA? Me se jouduttaisiin kuitenkin hoitamaan! Olin löysässä hirttosilmukassa -pahasti! AUTTAKAA!

Palvelua

Rakas aviomieheni läpsäytti pepulle tullessani reissusta ja sanoi, että nyt voitkin alkaa kotihommiin!!! Hah hah haa!!!!  Nooo, tänään katseltiin keskimmäisen kanssa -yllätys- Hobittia ja isäntä tuli kotiin: röhnötettiin sohvalla ja huikkasin, että toisitko kahvia ja jotain hyvää.  Teki mieli läpsäistä pepulle, mutta tyydyin sitten taputtamaan käsiä ja huikkaamaan  ja että nopeasti! Oooo, sain kahvia sohvalle, hyvin pyyhkii -edelleen.

Totuin reissussa siihen, että kämppikseni keitteli aamulla kahvia, kun meikäläinen vielä kuorsasi ja käänsi kylkeä! Ihanaa nukkua pitkästä aikaan aamulla pitkään, ilman aikatauluja ja kotitöitä. Piti kyllä joka aamu ennen luentoja mennä mereen uimaan, mutta mukavuudenhalu iski -pahasti! Viinilasikin täyttyi ilman erillisiä pyyntöjä, kiitos Sanna!

Paluu arkeen

Paluu ankeen, eikun siis arkeen! Rutiinilla 6,30 happihyppelylle -”joku” oli ajanut autolla minun kävelysauvan yli, joten joutui vähän hölkkäämään… No joo, minulla on tapana hölkätä siinä kohtaa, kun naapurit näkee ja metsäpolulla hengähtää. Hih, katu ei ole onneksi  pitkä!

Lapset kouluun ja kauppaan, kuka nyt voi muistaa että kaupat oli eilen kiinni! Töihin, KÄÄK! Kiva suma… Sovittiin rakkaan aviomieheni kanssa, että olisi kiva, jos aukaisisi edes postin. Jep, yksi lasku aukaistu -edistystä edellis vuoteen! EHKÄ täällä oli muuta ohjelmaa, sain raportin kuinka monta kertaa täytyi illassa lähteä mihinkin suuntaan. Hmmmm…

No joo, välillä tekemään ruokaa lapsille ja viemään harrastukseen. Yllätysten yllätys, että lasten treeni-aikataulut olivat jälleen muuttuneet. Siis palikat  uuteen järjestykseen. Paitsi että, keskimmäisen tultua koulusta niiskutti siihen suuntaan, että kohta koko porukka on kipeä. Nukahti sohvalle ja tajusin, että olin unohtanut aloittaa allergia-lääkkeet.  Ei siis treeneihin -joten lapsenvahtinakki iski!

Takaisin töihin purkaan pakettia ja pesemään haalareita! Huomenna vessoja -glamouria tämä yrittäjän elämä! Olenkin taas näky, kun hiihdän korjaamolla vaaleanpunainen pitsipusero päällä ja siniset muovihanskat kädessä, ne pitkävartiset!

 

 

Oravanpyörää

Jaahans, taas ollaan tultu siihen pisteeseen, että tunnit loppuu vuorokaudesta! Minulla on hurmaava tapa aloittaa sata asiaa kerralla, limittäin tai lomittain, mieluiten niin, että kaikkien deadline päättyy samoihin aikoihin! Vaikka olisi kuukausi aikaa tehdä, viime tippaan jää -aina!

Tosin pyöritän ideat/asiat päässäni niin, että sitten ei tarvitse kuin tehdä. Eikös se niin mennyt, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty… No, ehkä tämä ei ihan niin yksinkertaisesti mene. Jos olisikin vain pari asiaa menossa… Herään taas aamuyöstä viideltä miettimään työaioita, ei kiva! Aina päätän, että teen listoja jajaja… Hekotusta, en kuitenkaan ikinä tee. Ehkä olen jonkinsortin masokisti, kun nautin tällaisesta sähellyksestä

Muutama aikataulumuutos ja hups, tää (kään) ei mennyt ihan putkeen, jaksaa aina yllättää. Aina sitä kuvittelee hallitsevansa asioita mielensä mukaan. Kaiken keskellä läheinen sairaalassa, pistää miettimään tätä oravanpyörää. Elämä aina muistuttelee, mikä kuitenkin on tärkeintä! Kaikki hengissä, loppu hyvin, kaikki hyvin!

Koukussa

Se on sitten vuorotellen jalkapalloa ja jääkiekkoa! Eilen oli pakko kannustaa Juventusta, kun kaveri istui sohvalla vieressä Pirlon paita päällä.  Tuli paita kalliiksi, kun kysyin Italiassa paitakauppiaalta; onko Pirlo hyvä pelaaja?! Sain sentään paidan ostettua, vaikka myyjä olisi ennemmin heittänyt minut kaupasta ulos -eipä tarvinnut tinkiä… Teinikin tunsi myötähäpeää kotona paidan saatua. No, aina ei voi onnistua…

Barcelonan Messin taidot sentään on hallussa, hieno peli tänään. MUTTA, MUTTA huomenna Suomen jääkiekkopeli, se menee heittämällä jalitsun ohi. Ehkä se on kuitenkin ihan sama mikä peli tai maa, kun jään samantien koukkuun. Tänäänkin täytyi huutaa GO LATVIA GO ja kaikki selvinpäin.