Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Archive for huhtikuu, 2016

Amatööri-paparazzi

joulu 2015 Rira 15, Dani 14, Move-videot 153

Oli pakko muistella, kun olin tänään niin hyvissä asemissa Tapparan kultajuhlissa keskustorilla. Niin olin Lontoossakin 2011

Williamin ja Catherinen häissä. Ihmettelin häitä edeltävänä iltana yhden rakennuksen takaosassa olevia paparatseja. Vähän aikaa töllisteltyänä meni reippaana tyttönä sinne eturiviin ja kyselin, että ketä he odottavat. Muutama kuvaaja vieressäni katsoi minua hiukan hämmästyneenä, että kuningatarta tietenkin. Siinä samassa päätin jäädä niihin asemiin. Olin yllättäen päässyt eturiviin pienellä hivuttautumisella, enkä ollut kuulevinani mistä lehdestä olen.

Jee, hyvin menee! Huikkasin isännälle, että jään tähän. Hän päätti jäädä hiukan sivummalle. Ja siinähän sitten törrötettiin, meni puoli tuntia ja paikka oli täynnä kuvaajia. Jollain oli parimetriset tikkaat mukanaan. No, minä olin eturivissä, enkä hievahtanutkaan! Vierähti pari tuntia, eikä  mitään. No, nyt ei voinut kyllä enää luovuttaa. Tosin isäntä oli  eri mieltä! Mutta alkoi olla jo niin paljon porukkaa ympärillä, ettei edelleenkään kuullut mitään. Köh!

Pissahätäkin alkoi vaivata, mutta sitten yhtäkkiä alkoi tapahtua: tuli lisää poliiseja, tiesin että H-hetki lähestyy… (niin kuin tänään keskustorilla, yht´äkkiä turvamiehiä metrin välein AHAA!) Kohina ympärillä koveni, järkyttävän kokoisia putkia oli kokoajan ruuvattu kameroihin, aseteltu kuvakulmia ja toimittajat olivat kokoajan yhteydessä toimistoon. Ja mitä minä sitten tein.

Kaivoin pikku kamerani kassista, näppäisin 5cm ”putkea” esiin ja aloin räpsiä!

joulu 2015 Rira 15, Dani 14, Move-videot 151

joulu 2015 Rira 15, Dani 14, Move-videot 152

Tässä muutama, albumi tosin on täynnä kuvia eri kuninkaallisista! Kannatti seisoa noin kolme-neljä tuntia! Isäntä oli kyllä sitä mieltä, että kun kaivan kamerani paparazzien edessä eturivissä esille, minut heitetään siltä ulos! Mutta ei mitään, siellä olin ja pysyin. Ja huusin ja huokailin toimittajien mukana, jos joku kuninkaallisista ei kääntynyt ja vilkuttanut! Päätettiinkin mieheni kanssa, että SITTEN kun meistä tulee kuuluisia, käännymme ja vilkutamme aina kameroille!!!!

 

 

Lisää virtaa

Minulla ei yleensä virta lopu kesken päivän, tänään loppui. Aamulla vielä ajattelin, että on kiva lähteä töihin. Piti mennä jo ajoissa, mutta lapsi pyysi viemään kouluun tai johonkin päin keskustaa, missä oli jotain, joku juttu!? Näillä mentiin…Ei osoitetta, joten hetki pyörittiin mihin pitikään mennä. Luokkakaverit löytyi ja pyhästi luvattiin kuunnella seuraavalla kerralla osoite!

Olin aika kivasti saanut omat työt tehtyä alkuviikolla ja olin luvannut viedä lapsi n.ro 2 hammaslääkäriin. Siihen saakka kaikki ok! Sitten alkoikin rumba -varaosarumba. Viikko sitten tuli lähetys ja kun pääsin sen kimppuun, paketti oli jo avattu. Yleensä pojat käy rohmuamassa sieltä tarvittavat osat ja käyn kyselemässä mitä on otettu. Nyt en sitten käynyt! Ihmettelin vain kun on iso paketti ja tavaraa vähän. Olisi pitänyt hälytyskellot soida!

Tänään ”potilas” oli levällään nosturilla ja kaikki 20 osaa jossain matkan varrella. Moka, tosi iso moka minulta. Ja kävi pikkuisen kalliiksi, mutta korjattua tuli. Eikä ihan joka osa tullut lentona naapurimaasta. Nuoh. Juoksua kellon kanssa. Olin vielä luvannut hakea lapsi n:ro 1 koulusta, että ehditään hakea juuri valmistunut tanssipuku ja siihen strassit. Joita täytyy n 1000kpl strassata viikonlopun kisoihin. Lähtö perjantaina klo 11, nyt keskiviikko klo 22. Hohoijaa, onneksi mikään ei jää viimetippaan!

Pääsin kotiin ja olin ihan veto pois. Harmitti oma moka tosi paljon! Vaivoin sain lapsille ruuan kun tajusin, etten ole juonut kahvia koko päivänä!!! Iso moka! Ei ihme, ettei suju. Ei se kyllä paljoa piristänyt, mutta jaksoin lähteä zumbaan. Moka. Tunnin aluksi tuli uusi biisi ja uusi koreografia, en ymmärtänyt mitään! Kapasiteetti ei kertakaikkiaan enää riittänyt klo19 illalla uusiin juttuihin!!! Jotenkin selvisin tunnin ja raahauduin sohvalle. Nyt en pääse täältä enää ylös…

Rautakaupan bodyguard

Löysin yhdestä rautakaupan lehdestä sopivan ison ja sopivan pienen hintaisen hyllyn. Mieheni oli katsellut samaista kuvastoa, kun esittelin töissä löytöäni. Pitäisikö kipaista hakemaan, kyselin pojilta. Jees, nyökkäyksiä ja toi on ok. Edellinen tuomani hylly oli liian pieni ja hutera varaosiin, kuulen siitä usein…Kyselin, kuka lähtisi kantoavuksi, samassa porukka katosi kahvihuoneesta! Jaa, tää on taas tätä, eikö siis kukaan? Liian kiire kaikilla. Kysyin miestäni ja hän ilmoitti pontevasti; kyllä sä pärjäät.

Minulla on pitkät omat kynnet, jotka on tosi kovaa laatua. Lakkaan ne vielä kynnenkovettajalla. Sitten kun ne menee poikki, napsahtavat puolestavälistä kynttä ja tekee kipeää… Nyt on kolme kynttä mennyt lähiaikoina ja pakko pitää laastaria joka sormessa. Enkä pysty tekemään mitään, kun on tottunut tekemään kynsillä eikä sormenpäillä. Ja kun tökkäät poikki menneen kynnenpään johonkin, ai että tekee makiaa!

Meidän pojat ei taida oikein ymmärtää kyseistä tuskaa, joten lähdin siis yksin hakemaan hyllyä. Toivoin parasta, että jaksan tai ylipäätänsä saan sen mahtumaan autooni. Kurvatessani sisään kärryni kanssa näin pari myyjää liikkeessä ja heti kysäisin, että voisitteko auttaa? Onkohan tämä hylly kauhean painava ja näytin kuvaa. Pojat lähtivät opastamaan minut (tiesin kyllä  missä ne olivat, kun olin pari viikkoa sitten hakenut sieltä sen pienen hyllyn), näyttivät mitä käytävää pääsen isolla kärrylläni, kun pari käytävää oli tukossa. Nostivat hyllyn kärryyn. YES!

Yritin näyttää vieläkin siltä, että olen tosiaan ensimmäistä kertaa rautakaupassa. Ilmeisesti se toimi: pojat kyselivät vielä millä autolla olen ja missä se on. Vaikka vakuuttelin (kerran), että kyllä varmaankin pärjään, pojat ilmoittivat, että tulevat nostamaan sen vielä autoon. Kassajonossa minulla olikin sitten ”henkivartijat” molemmilla puolilla takana, eikä ihan pöllömmän näköisiä… Hylly mahtui juuri ja juuri autooni, pojat olisivat vieneet kärrynikin vielä pois, mutta huomasivat siinä olevan rahan. Tästä palvelusta olisin kyllä voinut sen kärryssä olevan eurosen lahjoittaa!

Kiittelin vuolaasti ja palatessani töihin hyllyn kanssa  sain nostoapua. En kuitannut mitään, koska yksi asentaja samassa kysyi, onko sinulla uusi pusero… OOO, kiva! Kyllä ne jotain huomaa…

Nainen, joka kulkee samoja polkuja

Kipeän lapsen kanssa tänään kotona, pari viikkoa on mennytkin aika haipakkaa töissä. Aina kun pysähtyy, miettii mihin tämä aika oikein menee??? Lapset kasvaa, itse on kuitenkin 25v. Tai minun tapauksessa korvienväli noin 15v.  Sillä pärjää ja hurtilla huumorilla -ainakin töissä! Omasta mielestä olen hyvinkin vitsikäs kotona, teinien mielestä en…

Pääsiäisviikolla yksi varaosalähetys Saksasta oli hukan teillä ja autot levällään nostureilla. Tai potilaat, niin kuin korjaamolla puhutaan…  ”Uusi potilas sisään, peräpäässä on vuotoa” tai ”ota uusi sisään, tämä potilas odottaa uutta osaa” jne. Liukuhihnahommaa,  kunnes töksähtää ja tietysti kaikki, mitä ei pitäisi tapahtua sattuu samalle päivälle/viikolle! Osat jäi siis saapumatta ja siitä alkoikin vilinä.

Kiersin edestakaisin hakemassa osia, oikeastaan sahasin kolmen varaosaliikkeen väliä. Yhdessä kävin varmaan vartin välein, ihmettelivät jo olenko tullut heille töihin, kun kiepun siellä koko ajan. Yleensä en edes tiennyt, mitä haen, kun huudettiin vaan sinne ja tänne ja tonne, kun palasin osien kanssa. Puhelin piippasi ja värisi kokoajan, soppa olikin valmis, kun  unohdin seuraavan päivänä puhelimeni kotiin! Kukaan ei saanut kiinni ja sitten vasta juoksinkin!. Puolen päivän jälkeen sitä hakiessani mietin, kuinkahan monta puhelua ja viestiä  olin missannut!

Putosin taas maan pinnalle, ei yhtä ainutta puhelua eikä viestiä! Höh! Ylensä teinit ainakin varmistaa, kuka vie/hakee illalla. Pomppasin taas autoon ja sahasin edestakaisin. Päivällä varaosaliikkeitä, illalla harrastekyytejä. Hukassa oleva pakettikin saapui ja sitä hyllyttäessä mietin, että olen aina luullut olevani nainen, joka kulkee omia polkuja. Mutta olenkin nainen, joka kulkee SAMOJA polkuja! Ainakin autolla…