Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Archive for toukokuu, 2016

Vitsiniekka

Perheen pojat yrittivät olla vitsikkäitä tänään.  Olen lähdössä Kreikkaan loma/kurssimatkalle 10 päiväksi. Kyllä, tiedän JUHUUUUU, YES;YES;YES!!!! Töissä aloitin jo säädön missä on mitäkin ja mitä pitää tehdä. Muista maksaa firman laskut ja ennen kaikkea muista AVATA laskut. Yleensä ne on avaamatta… Sitä, tätä ja tota ja sitten vielä muista tämä…

Tulostelin lasten kisa-aikatauluja ja tein jopa listan, kuka on missäkin ja mihin kellonaikaan. Kenelle laitetaan kouluun eväät minäkin päivänä ja koska lasten kaverit ovat hoidossa iltapäivät, välipalat jne. Katsellessani listaa ajattelin, että hups! ei ihme, että joskus tuntuu, että aikataulut ja kiire vyöryy päälle. Siis hyvin ansaitulle lomalle tyttöjen kanssa!

Keräsin porukan illalla iltapalalle ja esittelin ylpeänä listaa. Enää piti vain jakaa vuorot, kuka laittaa pienimmän kouluun. Päivä hänen kanssaan alkaa pikkuhiljaa herätyksellä, puen lapsen sänkyyn. (Joo tiedetään, paapon liikaa. Niin olen tehnyt kaikille, kun olivat pienempiä! Aamulla on ihana herätä vähitellen ja meidän elämä on niin kiireistä ja aikataulutettua ja työntäyteistä, että itsekin nauttii näistä aamuista… ). Hitaus jatkuu kyllä aamupalallakin meidän haaveilijalle, täytyy kokoajan hoputtaa: ota leipä käteen, PURAISE siitä leivästä ja taas alusta…

Hösäsin siinä vielä iltapalaa ja kysyvästi katsoin kisakatsomoon sohvalle, että eikö kukaan muka auta?!? Perheen poika tuumasi siihen, että kuule äiti, sun täytyy ajatella, että loma tuntuu paljon paremmalta, kun on viimeiseen saakka painanut arjessa. Hah hah haa!!! Isäntä  vielä komppasi siinä!!!  Olipa vitsikästä…

 

Jalkapalloa

Pari päivää olen ollut lapsen jalkapallohuoltajana, kentän laidalla. Eilen hiki hatussa palautellut palloja, tänään ei mitään. Jollei vesisateessa pari tuntia seisoskelua lasketa!!! Katselen kyllä pojan kanssa jalkapalloa televisiosta mielelläni, mutta temperamenttiini sopii enemmän jääkiekko. Sydän sykkii Tapparalle! Vetoan, että minut on aivopesty jo lapsena: isäni teki jääkiekkomailoja! Äitini tosin inhosi Tapparan takkeja… Ehkä sitä ei lasketa!

Poika halusi lopettaa jääkiekon oltuaan 8v luistimilla, olipa vielä hyvä siellä kaukalossa. Mutta, jotkut asiat vain tulevat tiensä päähän. Eikä lapsi voi elää vanhempien unelmaa, vaikka sitä kuinka toivoisi. Joten, pitkän miettimisen päätteeksi tulin siihen tulokseen, että kyse ei ollut vain väsähtämisestä lajiin. Kaveri halusi oikeasti pelata jalkapalloa. Temppu olikin, miten saadaan 13v?!?! joukkueeseen… Oli parin viikon näyttö, viikonlopun turnaus jms ennenkuin edes valmentaja harkitsi. Kyllä on rankkaa nykynuorilla! Ei hiihdelläkään harrastuksesta toiseen ilman näyttöjä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin: poika pääsi haluamaansa joukkueeseen ja äiti joutui huoltajaksi! Kääk, sain sentään autossa pikaopetusta kuinka jalkapalloon laitetaan ilmaa… käsittämätöntä!!! Pystyn suunnittelemaan isoja remontteja, keittiön siirtoja A paikasta B, esimerkiksi. Mutta sitten en saa palloon ilmaa!

Tässä kohtaa sain syyttää vaan itseäni saamattomuudesta, toista se on pienemmän harrastuksessa; ratsastamisessa! Siinä olen todellinen prinsessa!!! Voitte vaan kuvitella, kun ensimmäisellä kerralla 7 veelle näytettiin mitä tehdään ennen ja jälkeen ratsasustuntien, josta noin 90% meni ohi! Ja kun kysyin, että mistä nämä hevoset erottaa toisistaan laitumelta, mistä niitä piti haeskella sähköaitojen lomassa!!! Ratsastuksenopettaja katsoi minuun ja ilmoitti, että kaikilla on nykyään älypuhelimet, josta voi katsoa kyseisen tallin sivuilta hevosten kuvia ja nimiä!!!  Sain kuin sainkin sanomatta mitään nasevaa!!! Voitte vain kuvitella minut punaisine kynsineni ja korkokengissäni laitumelle puhelin kourassa laukkaamassa hevosten seassa…

Tarkemmin ajatellen seisominen vesisateessa tai auringonpaisteessa jalkapallokentällä voittaa ainaisen palelemisen jäähallissa. Ja tosiaan olen nyt KAKSI iltaa ollut, loppuviikon hoitaa iskä. Seuraava koitos syksyllä! Ehkäpä sen kestää lapsen vuoksi!? Ja voihan olla, että joskus näette minut kirmaamassa hevoskaukalossa, kun oikein vauhtiin pääsen!