Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Eri vuosituhannelta

Jos ei ole helppoa teini-ikäisellä tunnemyrskyjen kourissa, ei ole kyllä äidilläkään! Eilen kuuntelin lievää narinaa, kun ei päästä mihinkään. Ainaista pikku-siskon vahtimista. Täytyy kyllä myöntää, että olen ollut luvattoman paljon töissä lasten loma-aikana. Yrittäjän on kuitenkin tehtävä töitä, silloin kun niitä on. Autokorjaamon kiirein aika sattuu yleensä lasten loma-aikaan, silloin on suurimmalla osalla asiakkaista lomaa ja aikaa hoidella asioita.

Ilmoitin kyllä, että ottakaa pyörä alle ja menkää poukamaan tai rannalle uimaan. Liian myöhään tajusin, että ehkä on sittenkin kaivattu… Siitä viisastuneena ehdotin tänään, että käyn aamulla pikaisesti kaupassa ja käydään sitten vaikka uimassa. Lähden sen jälkeen töihin.

Omasta mielestäni kuulin, että joo. Mutta takaisin tullessani ja kehottaessani porukan autoon, yksi oli jo häipynyt kavereiden kanssa. Toinen oli lievästi kiukkuinen, joudunko taas yksin vahtimaan ”tota”. Mä en ainakaan lähde uimarannalle…

Onnistuneena äitinä sanoin, että hei, olen nyt pois töistä pari tuntia töistä. JOTEN autoon, vaikka hampaat irvessä… oli taas erittäin onnistunut lause kiukkuiselle murkulle, vähän niin kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Rannalle selvittiin muutamin sanakääntein, mistä voin taas olla ”ylpeä” ja lopulta istuin mykän teinin kanssa rannalla pienimmäisen polskiessa onnellisena järvessä. Teinillä linja piti, joten ei uimaan. Jotenkin sain itsestäni kaivettua aikuisen esiin ja muutaman lauseen jälkeen löytyi paha olo. Ei kavereita, kaikki on jossain… Ja toisella kaverit kotinurkilla. Ei kiva!

Täytyy myöntää, että kurja tilanne siinä iässä. Teinillä on kuitenkin kavereita pilvin pimein ja ehdotin, että laittaisi viestejä ja menisi jonnekin. Hiukan tuli puskista, että hei äiti, kello on jo melkein 12, en voi enää sopia tapaamisia. kaikilla on jo jotain. Siis niinku mitä ihmettä! Mihin katosi aika, että sotkettiin pyörällä katsomaan, onko joku kotona?!?! Mä oon niin eri vuosituhannelta!!!

Linssilude

Tänään oli olo töissä  kuin filmitähdellä! Flycam Oy tuli kuvaamaan RK-Cityhuoltoon  mainosta pienellä kopterilla. Oli hauska olla mukana, kuinka kaikki tapahtui. Otettiin kolmesta suunnasta ylhäältäpäin videota, kun ajelin autolla eri suunnista autohuollon ovista sisään.

(Ja mikäs oli ajellessa halliin, kun oltiin eilinen päivä siivottu ja roudattu hullunlailla hallissa lojuvia autonrenkaita, moottoreita ym.osia pois näkyvistä.  Ihan niin kuin silleen viime tipassa -tyypillistä meille! Ja hallissa oli kevyet 30 lämmintä…)

Video oli siinä mielessä totuudenmukainen, että ajelen yleensäkin päivisin todella paljon autolla. Mutta nyt tuli ohjeita radiopuhelimella, kuinka lujaa sai ajaa missäkin kohtaa ja vaikka kuinka seurasin ohjeita, ei aina onnistunut. Monta kertaa tuli ääni ”ja otetaan uusi otto”, ”vähän lujempaa” tai jouduin pysähtymään muun liikenteen vuoksi liian pitkäksi aikaa. No, menin kerran vain  vaaleanpunaisilla, enkä käskystä.

Autosta minua ei näy ja maakuvauksessakin ehkä kaksi sekuntia, kun haen asentajalle jarrupalat. Mutta hauskaa oli, tähän voisi vaikka tottua!!! Tosin tarvitsisin meikkaajaa ja puvustajaa ja… Vaatimustaso kasvaa! Paitsi, että onhan minulla jo ne: esikoinen meikkaa hienosti ja Olgan Puodista löytyy puvustaja!

Missä siis kamera??? Kyllä se aina renkaiden kuskaamisen voittaa!

 

Rautakaupan bodyguard

Löysin yhdestä rautakaupan lehdestä sopivan ison ja sopivan pienen hintaisen hyllyn. Mieheni oli katsellut samaista kuvastoa, kun esittelin töissä löytöäni. Pitäisikö kipaista hakemaan, kyselin pojilta. Jees, nyökkäyksiä ja toi on ok. Edellinen tuomani hylly oli liian pieni ja hutera varaosiin, kuulen siitä usein…Kyselin, kuka lähtisi kantoavuksi, samassa porukka katosi kahvihuoneesta! Jaa, tää on taas tätä, eikö siis kukaan? Liian kiire kaikilla. Kysyin miestäni ja hän ilmoitti pontevasti; kyllä sä pärjäät.

Minulla on pitkät omat kynnet, jotka on tosi kovaa laatua. Lakkaan ne vielä kynnenkovettajalla. Sitten kun ne menee poikki, napsahtavat puolestavälistä kynttä ja tekee kipeää… Nyt on kolme kynttä mennyt lähiaikoina ja pakko pitää laastaria joka sormessa. Enkä pysty tekemään mitään, kun on tottunut tekemään kynsillä eikä sormenpäillä. Ja kun tökkäät poikki menneen kynnenpään johonkin, ai että tekee makiaa!

Meidän pojat ei taida oikein ymmärtää kyseistä tuskaa, joten lähdin siis yksin hakemaan hyllyä. Toivoin parasta, että jaksan tai ylipäätänsä saan sen mahtumaan autooni. Kurvatessani sisään kärryni kanssa näin pari myyjää liikkeessä ja heti kysäisin, että voisitteko auttaa? Onkohan tämä hylly kauhean painava ja näytin kuvaa. Pojat lähtivät opastamaan minut (tiesin kyllä  missä ne olivat, kun olin pari viikkoa sitten hakenut sieltä sen pienen hyllyn), näyttivät mitä käytävää pääsen isolla kärrylläni, kun pari käytävää oli tukossa. Nostivat hyllyn kärryyn. YES!

Yritin näyttää vieläkin siltä, että olen tosiaan ensimmäistä kertaa rautakaupassa. Ilmeisesti se toimi: pojat kyselivät vielä millä autolla olen ja missä se on. Vaikka vakuuttelin (kerran), että kyllä varmaankin pärjään, pojat ilmoittivat, että tulevat nostamaan sen vielä autoon. Kassajonossa minulla olikin sitten ”henkivartijat” molemmilla puolilla takana, eikä ihan pöllömmän näköisiä… Hylly mahtui juuri ja juuri autooni, pojat olisivat vieneet kärrynikin vielä pois, mutta huomasivat siinä olevan rahan. Tästä palvelusta olisin kyllä voinut sen kärryssä olevan eurosen lahjoittaa!

Kiittelin vuolaasti ja palatessani töihin hyllyn kanssa  sain nostoapua. En kuitannut mitään, koska yksi asentaja samassa kysyi, onko sinulla uusi pusero… OOO, kiva! Kyllä ne jotain huomaa…

Nainen, joka kulkee samoja polkuja

Kipeän lapsen kanssa tänään kotona, pari viikkoa on mennytkin aika haipakkaa töissä. Aina kun pysähtyy, miettii mihin tämä aika oikein menee??? Lapset kasvaa, itse on kuitenkin 25v. Tai minun tapauksessa korvienväli noin 15v.  Sillä pärjää ja hurtilla huumorilla -ainakin töissä! Omasta mielestä olen hyvinkin vitsikäs kotona, teinien mielestä en…

Pääsiäisviikolla yksi varaosalähetys Saksasta oli hukan teillä ja autot levällään nostureilla. Tai potilaat, niin kuin korjaamolla puhutaan…  ”Uusi potilas sisään, peräpäässä on vuotoa” tai ”ota uusi sisään, tämä potilas odottaa uutta osaa” jne. Liukuhihnahommaa,  kunnes töksähtää ja tietysti kaikki, mitä ei pitäisi tapahtua sattuu samalle päivälle/viikolle! Osat jäi siis saapumatta ja siitä alkoikin vilinä.

Kiersin edestakaisin hakemassa osia, oikeastaan sahasin kolmen varaosaliikkeen väliä. Yhdessä kävin varmaan vartin välein, ihmettelivät jo olenko tullut heille töihin, kun kiepun siellä koko ajan. Yleensä en edes tiennyt, mitä haen, kun huudettiin vaan sinne ja tänne ja tonne, kun palasin osien kanssa. Puhelin piippasi ja värisi kokoajan, soppa olikin valmis, kun  unohdin seuraavan päivänä puhelimeni kotiin! Kukaan ei saanut kiinni ja sitten vasta juoksinkin!. Puolen päivän jälkeen sitä hakiessani mietin, kuinkahan monta puhelua ja viestiä  olin missannut!

Putosin taas maan pinnalle, ei yhtä ainutta puhelua eikä viestiä! Höh! Ylensä teinit ainakin varmistaa, kuka vie/hakee illalla. Pomppasin taas autoon ja sahasin edestakaisin. Päivällä varaosaliikkeitä, illalla harrastekyytejä. Hukassa oleva pakettikin saapui ja sitä hyllyttäessä mietin, että olen aina luullut olevani nainen, joka kulkee omia polkuja. Mutta olenkin nainen, joka kulkee SAMOJA polkuja! Ainakin autolla…

Neronleimaus

Vedin tällä viikolla motaria sataakahtakymppiä, aurinko paistoi ja yhtäkkiä oli pölypilvi edessä. Ehdin ottaa jalan kaasulta kun syöksyin pölyn keskelle ja kohti isoa ympyrämerkkiä, missä kehotetaan valitsemaan toinen kaista, KIVA! Onneksi toisella kaistalla ei ollut ketään kohdalla, oli muutama suojelusenkeli matkassa. Samoin taisi olla bussilla, joka tuli perässäni.

Samaisena päivänä hauskuutin muutamaa asiakasta autokorjaamon pihalla. Ajelin pihaan ja aukaisin ikkunaa kysyen asiakkaiden kanssa olevalta asentajalta, josko ehtisi katsomaan minun auton jarrut. olin jo ruinannut muutaman kerran, muttei ehdi! Asentaja sanoi, ettei nyt pysty kykeneen, kun on niin likainen ja ruma. Joo. joo vastasin, mutta entä auto!?! Muutaman naurunpyrskähdyksen saattelemana ajoin auton sisälle nosturille, johon asentaja sen jätti -korjattuna!

Piti lähteä kotiin ja peruutin autoa hallissa. Tietysti se tökkäsi nosturin jälkimmäiseen osaan ja survaisin vähän kaasua. Tuli sitten polkaistua oikein kunnolla, auto syöksyi kohti toisen asentajan autoa (jota pestiin juuri)… En tiedä huusiko kukaan muu kuin minä, mutta sain auton pysäytettyä KAKSI senttiä ennenkuin olisi osunut!!! Ja onneksi sentään autoon ettei asentajaan! Ehkä pitäisi jättää ammattimiehille minun ajotkin…

Kyseinen (luotto)asentaja muuten edellisellä kerrallakin virnuili autoni likaisuudesta! Ei kuulemma voi ottaa työnalle, kun tulee vaatteet likaiseksi. Vaimo ei kotona tykkää, jos on paita likainen… Ei hätää, vastasin, onneksi minulla on ratkaisu siihen pulmaan ja kaivoin huulipunaa taskusta. Laitetaan punaa kauluksille, niin sun vaimo ei taatusti huomaa likaista paitaa!!! Nerokasta!

 

Satasella itsetunnonkohotusta

Minun ehkäpä kaksi upeimman näköistä ystävää kävi töissä moikkaamassa tällä viikolla. Toinen on pitkähiuksinen aito blondi, noin kaksi kilometriä säärtä. Itse olen 157 JA PUOLI, sekin taitaa nykyisin olla sulka päässä… Toinen pitkä tumma, tiedättehän näitä Grace Kelly-classikkoja kasvonpiirteineen. Molemmilla vimpan päälle ripset, kynnet, pukeutuminen -aina! Molemmat myös huippukivoja -tietty.

Nämä kun purjehtii paikalle, kummasti korjaamon pojillakin ryhti kohenee ja puheet muuttuu! No, itse olin viuhtonut koko päivän edestakaisin peiliin vilkaisematta. Ah, ansaittu kahvitauko ystävien kanssa. Paitsi että ei sittenkään. Viuh, viuh, viuh, taas mentiin.

Kävin yhdellä purkaamolla hakemassa varaosaa, ei mitään käsitystä mikä ja minkälainen.  Jär-kyt-tä-vän komea kaveri oli tiskillä vastassa ja kiinteä katse seurasi kun astuin ovesta sisälle! Pääsin tiskille kompastumatta korkokenkiini ja sanoin kaverille. että olen sieltä ja sieltä korjaamosta ja tiedätkö mitä olen hakemassa täältä? Nooo, sanoin sen EHKÄ  hieman liian kiinteällä katseella, painottaen tiettyja sanoja. Hmmm… Siitä lähti melkoisen ”kevyt” flirtti -molemminpuolin.

Vihdoin kun osa löytyi ja sitä tarkastellessamme totesin, että joo, otan tämän, mitä maksaa? Siinä kohtaa alkoi jo itseäänkin jännittämään että selvitäänkö tästä rahalla. Jep, sata euroa. HUH, istuin autossa ja HUH-HUH posket hehkui! Taisin lauleskella koko matkan takaisin.

Asentaja oli jo ovella vastassa, että mikä ihme nyt taas kesti, toitko sen osan?! joo toin ja törkkäsin osan asentajalle joka sanoi, mitä ihmettä (tai siis vitt…!) jouduitko maksaan tästä jotain??? Osa oli aika kälyisen näköinen, huomasin nyt… Maksoin satasen, ilmoitin. Asentaja lähti osa kädessä päätään pudistellen! Siinä taidettiin keski-ikäistä rouvaa kuljettaa aika komeasti!!!!

Mutta mitä siitä. JOS satasella sai tällaista itsetunnon kohotusta, ei kai peli ole vielä menetetty????

Yksi päivä muiden joukossa

Ehtii tänään syömään puuron aamulla ja päättää käydä kaupassa. Ei kuitenkaan ehdi kauppaan asti, täytyy käydä varaosaliikkeessä. Tulee töihin, ottaa kupin kahvia ja saa juotua puoli kuppia, kun lähtee Startaxiin hakemaan hehkutulppia. Menee palatessaan soloon ja maksaa laskun, kun täytyy lähteä Laakkoselle ja AD:lle. Maksaa taas laskun ja juo puoli kuppia kahvia, kun täytyykin lähteä KL:ään.

Unohtaa laskut ja imuroi ja lanaa tasaisin väliajoin lastalla halliin autojen mukana tulevan lumen ja vähemmän puhtaan veden. Asentajat kiittää. Käy välissä KL:ssä ja AD:lla.

Ehtii syömään, ennen kuin lähtee käymään Startaxissa ja viemässä yhden auton liikkeeseen. Suunnittelee mielessään viikonlopun inventaariota ja sopii pienen palaverin yhtiökumppanin kanssa iltapäiväksi. Käy KL:ssä.

Ajattelee jatkaa laskujen maksua, kun odottamamme varaosapaketti saapuu Saksasta. Piti tulla perjantaina, mutta saksassa taisi liikenne olla sekaisin muutaman lumihiutaleen takia. Katsoo kun paketin luona käy asentajahärdelli. Muutama asiakas odottaa kuumeisesti autoansa, joihin osa osista on menossa. Pyytää muutamaa asentajaa jäämään ylitöihin.

Alkaa purkamaan lähetystä. Yhtiökumppanikin saapui ja ehtii sanoa MOI, kun pitää lähteä Startaxiin hakemaan  sytytystulppia. Takaisin ja minulle olikin tehty valmiiksi asiakkaiden tilaamat paketit! Onneksi sillä tajuaa, että lapsi täytyy hakea koulusta.

Neljän ruuhkassa lähtee uutta reittiä ja tajuaa miksei käytä tätä madellessa 40. Ehtii viedä paketit postiin, kotiin ja tajuaa että ei ollut käynyt kaupassa. pienimmäinen onkin kotona, kun kaveri tullut kipeäksi, joten ei takaisin töihin. Muistaa, että treeni-aikataulut on muuttuneet ja yrittää soittaa muutaman kimppakyydin. Ei onnaa.

Vie ajoissa ensin yhden lapsen ja miettii, kun lähteekin näin ajoissa ei tarvitse pyöritellä silmiä kanssa-autoilijoille tai ”heilutella” sormella. takaisin kotiin ja pakkaa toisen lapsen autoon. Kolmas jää katsomaan televisiota. Takaisin ja maksaa hiukan laskuja.

Lahjoo pienimmäisen hakureissulle mukaan; saa videoida, kun äiti ajaa. Kaikki sujuu hyvin. iltapalaa kahdelle ja rakas aviomies soittaa olevansa pelikatsomossa ja tuo lapsen mukanaan Yes! Vielä yksi ilta-pala ja omaa aikaa. Muistaa, että ilmoitti aamulla itsensä illan kahvakuulatreeneihin! Lainatakseni ex-työkaverini lentävää lausetta:  MILLÄ JÄRJELLÄ?