Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Napoleonin haudalla

Olin 21-vuotias, kun ensimmäisen kerran ajattelin, että onko tämä elämä tätä: käydään viikot töissä ja bailataan viikonloput baarissa. Mietin paljon lausetta, kerran täällä eletään… Luin paljon kaikenlaista kirjallisuutta, mutta silloin vielä ajatus karmasta yms. meni hiukan yli. Olen kuitenkin aina uskonut vahvasti omaan intuitiooni.

Kauan sen jälkeen ollessani ensimmäistä kertaa Pariisissa tuli ensimmäiseksi tunne, että kaupunki on jollain tapaa tuttu. Kaduilla oli helppo suunnistaa, metrosta en niinkään hyvin selvinnyt! Olen aina rakastanut Ranskan kieltä, vaikka sitä en osaakaan.

Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut käyntiä Napoleonin haudalla, mutta ohi kävellessämme päätimme käydä siellä mieheni kanssa. Kokemus oli todella vaikuttava! Deja Vu-ilmiö, täällä ollaan oltu ennenkin. Ei tosiaankaan Napoleonina, vaan samalla aikakaudella. Filminä meni silmissä sen aikakauden ihmisiä puvuissaan ja kampauksissaan.  Siitä alkoi varsinainen ”henkinen” herääminen ja pohtiminen elämän kiertokulusta.

Niin ylevä en kuitenkaan ole, ettekö tuntisi pelkästään raivoa, avuttomuutta ja tuskaa ajatellessani Pariisin terroristitekoa. Siihen kuitenkin uskon, että hyvä voittaa aina!  AINA.