Your browser (Internet Explorer 6) is out of date. It has known security flaws and may not display all features of this and other websites. Learn how to update your browser.
X

Puhelimessa koko elämä

Lapseni hukkasi puhelimen liikuntatunnin alussa, sai opettajalta luvan olla pois luistelemasta ja etsiä sitä maastosta. Soitti minulle vasta tunnin jälkeen kaverin puhelimesta itkuisena, kun ei löytynyt. Olisi soittanut heti, nyt oli juossut edestakaisin varmaan 10km, oltaisiin yhdessä etsitty! Saavuin paikalle, enkä saanut ensin puheesta mitään selvää. Hän oli täysin paniikissa ja uupunut. otti puhelimeni ja kysyi salasanan, että voi paikallistaa puhelimensa. Niin kuin mitä, vastasin. Ei mitään hajua… Lapsi kysyi, että kai sä nyt tän tiedät! Voin paikallistaa, missä puhelimeni on… Hänen sormet viiletti näppäimillä kuin vanhalla koneenkirjoittajalla ja yritin epätoivoisesti antaa erilaisia salasanoja. Ei tärpännyt!

Sitten hän kysyi, miten sinun sovelluksiin pääsee. KÄÄK, tiesin kyllä mitä sovellus on, MUTTA MUTTA… En ollut käyttänyt edes mitään! ÄITI!!! Sulla on ollut tämä puhelin jo 2kk, ei voi olla totta! Isojen kyynelten vieriessä poskelle kirosin itseäni, että enkö hitto vie voi olla kiinnostunut näistä ”härpäkkeistä” enemmän. Olisin pystynyt auttamaan!

Samassa minun puhelin soi, luokkakaverit olivat löytäneet puhelimen! Mikä helpotus! Siinä ajellessa kotiinpäin lapsikin ihmetteli, miten hänen koko elämänsä on puhelimessa! Lukujärjestykset, kokeet, muistiinpanot, aikataulut, kuvat, kaveriryhmät jne. Huoli oli aito, mitä sitten jos puhelin ei löydykään! Toista se oli ennenvanhaan lankapuhelimen kanssa! Minuakin harmittaisi, jos oma puhelin hukkuisi. Mutta olen niin vanhanaikainen, että omistan vanhan kunnon paperikalenterin, johon merkkaan menoni. Se jos hukkuisi, APUA!

Muutama vuosi sitten isommat lapset kysyivät, minkä ikäisiä me oltiin kun saatiin eka kännykkä. Jotain kolmekymppisiä, vastattiin. HÄH??? Kumpikaan lapsista ei sitä ymmärtänyt, miten ihmeessä ollaan tultu toimeen?  Niinpä niin, maailma muuttuu. Keski-ikäinen pysyy aina hetken mukana -toivottavasti!